Kovasti arvosteluissa haukuttu, mutta parin kaverin kehujen takia läpi hakattu peli. http://en.wikipedia.org/wiki/Alice:_Madness_Returns
Haukut osuivat kyllä kohdalleen, kameran toiminta oli onnetonta ja kentät kävivät nopeasti yksitoikkoisiksi. Lisäksi kriittisissä kohdissa kontrollien toimimattomuus kävi välillä hermoille.
Kerran läpi pelattavaksi Madness Returns tosin oli verrattain tarinaltaan mielenkiintoinen, nätti ja sisälsi muutamia hyviä puzzle tehtäviä.
Täytyy kuitenkin sanoa että välillä jokin yksi tasohyppelykohta otti todella aivoon kun yhdessä hypyssä epäonnistuminen, yleensä huonon kameran liikkumisen avustuksella, toistui miljoonaan kertaan ennen kuin pääsi eteenpäin.
Plussat:
+Sopivan kummalliset ympäristöt.
+Mielenkiintoiset puzzlet.
+Irvikissan hahmo.
Miinukset:
-Kameran toiminta tai siis sen toimimattomuus.
-Kenttien yksitoikkoisuus.
Arvostelu: Kerran pelattava huttu (4/10)
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
tiistai 7. tammikuuta 2014
Wychwood Brewery Snake's Bite-olut
"Cider apple fruit beer" tuon tekstin takia tätä pulloa on katseltu pitkään kaupanhyllyssä ja ihmetelty miltä tuo mahtaa maistua. Nyt se on lopultakin ostettu ja maistettu ja täytyy sanoa että tunteet ovat ristiriitaiset.
Kyseessä on nimittäin olut josta on lähes mahdotonta sanoa onko se hyvää vai ei.
Snake's Bite on siis siiderillä maustettu olut, ei oluella maustettu siideri, vaikka maku tuntuukin osoittavan jälkimmäiseen. Omenan makeus tunkee täysin dominoivana lävitse ja jälkimakuna ovat oluen huonot puolet; maltainen voimakkuus ja kitkeryys. Molemmat ominaisuudet ovat sinällään hyviä, mutta eivät toimi yhdessä.
Tämä olut ei sinällään ollut pahaa, mutta nimenperusteella olisi odottanut olutta jossa olisi kuivan siiderin puraisu. Erikoisuudessaan kerran maistettava.
Arvostelu: Kerran maistettava (2/5)
Kyseessä on nimittäin olut josta on lähes mahdotonta sanoa onko se hyvää vai ei.
Snake's Bite on siis siiderillä maustettu olut, ei oluella maustettu siideri, vaikka maku tuntuukin osoittavan jälkimmäiseen. Omenan makeus tunkee täysin dominoivana lävitse ja jälkimakuna ovat oluen huonot puolet; maltainen voimakkuus ja kitkeryys. Molemmat ominaisuudet ovat sinällään hyviä, mutta eivät toimi yhdessä.
Tämä olut ei sinällään ollut pahaa, mutta nimenperusteella olisi odottanut olutta jossa olisi kuivan siiderin puraisu. Erikoisuudessaan kerran maistettava.
Arvostelu: Kerran maistettava (2/5)
Peso - TexMex Ravintola
Vaikka vuodenvaihteessa tuli vannottua, tavan mukaan, terveellisempiä elämäntapoja, Peson tarjous "Tähtiasikaskortilla kaksi samaa annosta yhden hinnalla" houkutteli käymään vuoden tauon jälkeen taas kurkkaamassa millaiset ne ruuat olivatkaan siellä.
Peso on viihtyisä ravintola Pedros pubin kanssa vierekkäisissä tiloissa. Molemmat tilat ovat ehkä vähän turhan hämäriä, mutta toisaalta pubin tunnelmaan se hyvin sopiikin. Pubin puolelta saatava "pubiruoka" on myös hyvää.
Juoma tarjonta on sama kuin baarinpuolellakin, joten olutta, lonkeroa ja siideriä saa suhteellisen monipuolisesti. Ikävää oli huomata että ravintola oli korvannut 0,5L hienot viilennetyt tuopit normaaleilla korvallisilla 0,4L tuopeilla.
Katselimme listaa hetken aikaa ennen kuin päädyimme tuttuun ja turvalliseen herkuttelu valintaan: Burgeriin. Siitäkin vaihtoehtoja on useita, tällä kertaa päädyimme chiliburgeriin.
Hampurilainen oli kohtuu kokoinen ja täytteitä oli riittävästi, osaa tosin liian paljon nähden toisiin. Esim. paholaisenhillon määrän takia sämpylä oli todella kostea. Pihvit tosin olivat hiukan pliisuja, turhan kuiviksi päästettyjä ja mauttomia. Lisäksi silmään pisti burgerin esittelyssä mainittujen jalapenonviipaleiden puuttuminen/vähyys. Ranskalaiset sen sijaan olivat reilusti maustettuja ja rapeita (osa tosin vähän turhankin rasvassa kyllästettyjä).
Hartaasti toivomme ettei ravintolan taso ole todella näin paljoa pudonnut, vaan että kyseessä oli kiire päivän aiheuttamia huonouksia.
Omalla asteikolla arvostelu: Om (5/10)
Verottavat piirteet:
-Pihvien kuivuus ja mauttomuus.
-Täytteiden epäsuhteisuus.
http://www.restbar.fi/peso/?sivu=etusivu
Peso on viihtyisä ravintola Pedros pubin kanssa vierekkäisissä tiloissa. Molemmat tilat ovat ehkä vähän turhan hämäriä, mutta toisaalta pubin tunnelmaan se hyvin sopiikin. Pubin puolelta saatava "pubiruoka" on myös hyvää.
Juoma tarjonta on sama kuin baarinpuolellakin, joten olutta, lonkeroa ja siideriä saa suhteellisen monipuolisesti. Ikävää oli huomata että ravintola oli korvannut 0,5L hienot viilennetyt tuopit normaaleilla korvallisilla 0,4L tuopeilla.
Katselimme listaa hetken aikaa ennen kuin päädyimme tuttuun ja turvalliseen herkuttelu valintaan: Burgeriin. Siitäkin vaihtoehtoja on useita, tällä kertaa päädyimme chiliburgeriin.
Hampurilainen oli kohtuu kokoinen ja täytteitä oli riittävästi, osaa tosin liian paljon nähden toisiin. Esim. paholaisenhillon määrän takia sämpylä oli todella kostea. Pihvit tosin olivat hiukan pliisuja, turhan kuiviksi päästettyjä ja mauttomia. Lisäksi silmään pisti burgerin esittelyssä mainittujen jalapenonviipaleiden puuttuminen/vähyys. Ranskalaiset sen sijaan olivat reilusti maustettuja ja rapeita (osa tosin vähän turhankin rasvassa kyllästettyjä).
Hartaasti toivomme ettei ravintolan taso ole todella näin paljoa pudonnut, vaan että kyseessä oli kiire päivän aiheuttamia huonouksia.
Omalla asteikolla arvostelu: Om (5/10)
Verottavat piirteet:
-Pihvien kuivuus ja mauttomuus.
-Täytteiden epäsuhteisuus.
http://www.restbar.fi/peso/?sivu=etusivu
Metro: Last light
Terve!
Ja ekat terveiset Kung Fu Pandalta! Tuli tuossa joulukuun 2013 aikana pelailtua läpi Metro: Last Light Playstation 3:lla.
Peli lyhyesti; http://fi.wikipedia.org/wiki/Metro:_Last_Light
Työkiireiden vuoksi ehdin kirjoittelemaan em. pelistä vain lyhyesti arvion, sekä plussat ja miinukset.
Arvio: Metro: Last Light toimii post-apocalyptisenä pelinä kuin häkä. Tunnelma oli erittäin tiivis ja oikeasti "selviytymiseen ajava". Nykypäivän kriteereillä jäin kuitenkin kaipaamaan edes jonkinlaista vapautta. Pelin "moraalipointit" olivat ainoa keino vaikuttaa mihinkään, ja jollei niiden olemassaolosta tiennyt, ei niitä huomannutkaan, ne kun "ilmenivät" vain pieninä ääninä tietyissä kohdissa. Paikoittain "valinnan paikka" ja se, oliko se hyvä vai paha, oli toki selkeä. Esimerkiksi SPOILER:kun piti päättää, päästääkö kaverin tuskistaan keskellä palavaa asemaa, tai auttaako omaa perivihollistaan mutanttien kynsistä, kaiken niskaan kaadetun shaissenkin jälkeen? :SPOILER.
Jokatapauksessa nuo kohdat eivät vaikuttaneet muuhun, kuin n. 40sekunnin loppuvideoon. Ei siis häävi palkka.
Pelin moottori oli omaa luokkaansa. Juuri toimi, mutta muu juurikaan ei. Hiiviskely oli joko naurettavan helppoa tai mahdotonta. Pääasiassa helppoa. Fysiikka ei pahemmin toiminut, mitä olisi edes odottanut muuten pienen mittakaavan peliltä. Eihän siihen aina kiinnitä huomiota, mutta on se vähän huvittavaa kun juoksee ja/tai ampuu vaikkapa pöydällä olevaa kirjaa, se ei inahdakaan.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin kertaalleen pelattava peli.
Plussat:
+ Tunnelma ja intensiivisyys
+ Vanhuudestaan huolimatta toimiva ja sopivasti rosoinen grafiikka.
+ Selviytymisen tunne. Niitä ammuksia ja maskin suodattimia ei oikeasti ole kauhean paljoa!
Miinukset:
- Pelin pituus
- Itse METROA jäi kaipaamaan enemmän. Olisiko se pilannut pelin/tunnelman jos oltaisiin vierailtu useammalla asemalla ja/tai olisi ollut suurempi tutkimisen mahdollisuus.
- Putkimaisuus kaikenkaikkiaan.
Nopeasti itsekeksityllä asteikolla peli saa kuitenkin arvokseen: 7/10, kevyesti koukuttava kokemus!
Kung fu Panda kiittää ja kuittaa, ja palaa nöyrästi töiden pariin. Palaillaan astialle kun seuraava peli hakattu läpi!
Ja ekat terveiset Kung Fu Pandalta! Tuli tuossa joulukuun 2013 aikana pelailtua läpi Metro: Last Light Playstation 3:lla.
Peli lyhyesti; http://fi.wikipedia.org/wiki/Metro:_Last_Light
Työkiireiden vuoksi ehdin kirjoittelemaan em. pelistä vain lyhyesti arvion, sekä plussat ja miinukset.
Arvio: Metro: Last Light toimii post-apocalyptisenä pelinä kuin häkä. Tunnelma oli erittäin tiivis ja oikeasti "selviytymiseen ajava". Nykypäivän kriteereillä jäin kuitenkin kaipaamaan edes jonkinlaista vapautta. Pelin "moraalipointit" olivat ainoa keino vaikuttaa mihinkään, ja jollei niiden olemassaolosta tiennyt, ei niitä huomannutkaan, ne kun "ilmenivät" vain pieninä ääninä tietyissä kohdissa. Paikoittain "valinnan paikka" ja se, oliko se hyvä vai paha, oli toki selkeä. Esimerkiksi SPOILER:kun piti päättää, päästääkö kaverin tuskistaan keskellä palavaa asemaa, tai auttaako omaa perivihollistaan mutanttien kynsistä, kaiken niskaan kaadetun shaissenkin jälkeen? :SPOILER.
Jokatapauksessa nuo kohdat eivät vaikuttaneet muuhun, kuin n. 40sekunnin loppuvideoon. Ei siis häävi palkka.
Pelin moottori oli omaa luokkaansa. Juuri toimi, mutta muu juurikaan ei. Hiiviskely oli joko naurettavan helppoa tai mahdotonta. Pääasiassa helppoa. Fysiikka ei pahemmin toiminut, mitä olisi edes odottanut muuten pienen mittakaavan peliltä. Eihän siihen aina kiinnitä huomiota, mutta on se vähän huvittavaa kun juoksee ja/tai ampuu vaikkapa pöydällä olevaa kirjaa, se ei inahdakaan.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin kertaalleen pelattava peli.
Plussat:
+ Tunnelma ja intensiivisyys
+ Vanhuudestaan huolimatta toimiva ja sopivasti rosoinen grafiikka.
+ Selviytymisen tunne. Niitä ammuksia ja maskin suodattimia ei oikeasti ole kauhean paljoa!
Miinukset:
- Pelin pituus
- Itse METROA jäi kaipaamaan enemmän. Olisiko se pilannut pelin/tunnelman jos oltaisiin vierailtu useammalla asemalla ja/tai olisi ollut suurempi tutkimisen mahdollisuus.
- Putkimaisuus kaikenkaikkiaan.
Nopeasti itsekeksityllä asteikolla peli saa kuitenkin arvokseen: 7/10, kevyesti koukuttava kokemus!
Kung fu Panda kiittää ja kuittaa, ja palaa nöyrästi töiden pariin. Palaillaan astialle kun seuraava peli hakattu läpi!
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Ravintola Grillsson Hämeenpuisto
Näin vuoden alkuun on hyvä aloittaa tänne oikeasti kirjoittamaankin, vaikka viime vuoden puolella kyseisessä ravintolassa kävimmekin.
Päivä sattui olemaan 27. 12, eikä meille tullut mieleen että Grillsson ei välttämättä ole normaalisti auki. Niinpä päädyimme seisomaan oven takana 14:25, kun ravintola poikkeuksellisesti aukesi vasta kolmelta.
Tästä seurasi ensimmäinen posiitivinen kokemus. Kun seisoimme pihalla räpläten puhelinta ja miettien suunnitelma B:tä, pöytiä valmisteleva tarjoilija tuli erikseen pihalle pyytämään meitä istumaan hotellin aulaan kunnes ravintola aukeaisi.
Sisällä oli viihtyisää ja sisustus oli mukavan rauhallinen ja maanläheinen.
Hetken mietittyämme päädyimme tilaamaan juomiksi belgialaisen oluen ja spriten. Viinilista oli kattava, mutta oluiden tarjonta yllättävän suppea.
Alkupaloiksi tilasimme Wellingtonin etanat ja pääruuaksi Black Angus-burgerin ja ranskalaiset.
Alkupala oli erittäin hyvää, varsinkin jos sattuu pitämään valkosipulista, jota annoksessa oli ihanan paljon. Kuoren voitaikina toimi erittäin hyvin kun sen dippasi valkosipulivoihin ja pyöräytti etanan ympärille. Tarjoilija myös otti hyvin huomioon toiveemme syödä alkupala puoliksi.
Burgerit näyttivät äärettömän hyviltä saapuessaan pöytään ja ensimmäinen suupala paljasti oletuksen todeksi. Medium-pihvi aivan suli suuhun ja maku oli mieletön. Hampurilainen itsessään ei ollut liian iso tai liian täytetty, vaan hienossa tasapainossa paksun pihvinsä kanssa. Ranskalaiset olivat kevyesti suolattuja ja rapeita, täydellisiä dipattavaksi annoksen mukana tulleeseen paprikadippiin.
Paikan hinta laatu-suhde (erityishuomio pihvin kokoon, hintaansa nähden todella hyvän kokoisia), palvelu ja tunnelma olivat kaikki positiivisia kokemuksia. Suosittelemme lämpimästi kenelle tahansa joka pitää kunnon liharuuasta.
Omalla asteikolla arvostelu: Om nom nom (7.5/10)
Verottavat piirteet:
-Olutlistan suppeus, erityisesti tummien oluiden puuttuminen.
-Ruokaa joutui odottamaan aika kauan, annamme toki armoa koska henkilökuntaa oli paikalla vähän.
http://www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Päivä sattui olemaan 27. 12, eikä meille tullut mieleen että Grillsson ei välttämättä ole normaalisti auki. Niinpä päädyimme seisomaan oven takana 14:25, kun ravintola poikkeuksellisesti aukesi vasta kolmelta.
Tästä seurasi ensimmäinen posiitivinen kokemus. Kun seisoimme pihalla räpläten puhelinta ja miettien suunnitelma B:tä, pöytiä valmisteleva tarjoilija tuli erikseen pihalle pyytämään meitä istumaan hotellin aulaan kunnes ravintola aukeaisi.
Sisällä oli viihtyisää ja sisustus oli mukavan rauhallinen ja maanläheinen.
Hetken mietittyämme päädyimme tilaamaan juomiksi belgialaisen oluen ja spriten. Viinilista oli kattava, mutta oluiden tarjonta yllättävän suppea.
Alkupaloiksi tilasimme Wellingtonin etanat ja pääruuaksi Black Angus-burgerin ja ranskalaiset.
Alkupala oli erittäin hyvää, varsinkin jos sattuu pitämään valkosipulista, jota annoksessa oli ihanan paljon. Kuoren voitaikina toimi erittäin hyvin kun sen dippasi valkosipulivoihin ja pyöräytti etanan ympärille. Tarjoilija myös otti hyvin huomioon toiveemme syödä alkupala puoliksi.
Burgerit näyttivät äärettömän hyviltä saapuessaan pöytään ja ensimmäinen suupala paljasti oletuksen todeksi. Medium-pihvi aivan suli suuhun ja maku oli mieletön. Hampurilainen itsessään ei ollut liian iso tai liian täytetty, vaan hienossa tasapainossa paksun pihvinsä kanssa. Ranskalaiset olivat kevyesti suolattuja ja rapeita, täydellisiä dipattavaksi annoksen mukana tulleeseen paprikadippiin.
Paikan hinta laatu-suhde (erityishuomio pihvin kokoon, hintaansa nähden todella hyvän kokoisia), palvelu ja tunnelma olivat kaikki positiivisia kokemuksia. Suosittelemme lämpimästi kenelle tahansa joka pitää kunnon liharuuasta.
Omalla asteikolla arvostelu: Om nom nom (7.5/10)
Verottavat piirteet:
-Olutlistan suppeus, erityisesti tummien oluiden puuttuminen.
-Ruokaa joutui odottamaan aika kauan, annamme toki armoa koska henkilökuntaa oli paikalla vähän.
http://www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)